Maria Gasolina on vuonna 2001 perustettu helsinkiläisorkesteri, joka esitti 18 vuoden ajan suomeksi sovitettuja ja käännettyjä cover-versioita aiempien vuosikymmenien rytmi- ja tanssimusiikin paikallisista klassikoista ja hiteistä eri puolilta maailmaa, ensimmäisillä levyillään etenkin Brasiliasta. Yhtyeen yhtenä alkuperäisenä tarkoituksena oli tehdä tunnetuksi useimmille suomalaisille ennestään vieraita hienoja kappaleita angloamerikkalaisen musiikkikulttuurin ulkopuolelta. Maria Gasolina on tunnettu vielä levyjään paremmin hurmoshenkisestä lavaenergiastaan koko skenen varmimpana tanssilattioiden täyttäjänä. Loppuunmyyty jäähyväiskeikka Kulttuuritehdas Korjaamolla vuonna 2019 kesti kolme tuntia, ja siitä julkaistiin bändin viimeiseksi jäänyt live-levy Jäähyväiset.
Bändi on ammentanut kappaleensa psykedeelisestä sambarockista aina somalialaiseen funkiin ja arabialaiseen kansanmusiikkiin. Puhtaiden coverien sijasta kyse on aina ollut varsin omaleimaisista sovituksista, minkä ansiosta yhtye saavutti vuosien varrella legendaarisen maineen paikallisten rytmimusiikin seuraajien parissa ja on onnistunut jättämään lähtemättömän vaikutelman yhtenä skenen olennaisena viime vuosikymmenien kokoonpanona ja parhaana bilebändinä. Muita Maria Gasolinan tavaramerkkejä ovat olleet monikerrokselliset rytmit, vahva panostus torvisektioon ja laulaja Lissu Lehtimajan kujeilevaan tyyliin esitetty eloisa tulkinta.
Kahdeksanhenkisen yhtyeen solisti-trumpetisti ja keulahahmo Lissu Lehtimaja hallitsee esimerkiksi portugalin kielen sujuvasti ja on aina panostanut taustatyöhön, jonka kautta suomenkielisissä sanoituksissa on tavoiteltu kappaleiden alkuperäistä henkeä, “ja jos se ei ole heti avautunut, siitä on otettu selvää”. Lehtimaja oli aikoinaan vaihto-oppilaana Brasiliassa ja innostui siellä erityisesti brasilialaisesta 60-luvun lopun psykedeelisestä Tropicália-liikkeestä. Tämä toimi lähtökohtana Maria Gasolinan musiikille, joka on sittemmin ammentanut myös muualta maailmasta. Bändin nimi puolestaan viittaa kevytkenkäisiin tyttöihin tai naisiin, jotka ovat kiinnostuneita miehistä näiden auton (ja sen tuoman sosiaalisen aseman) vuoksi.
Kokoonpanossa soitti vuosien varrella yli tusinan verran eri muusikoita. Rytmisektiossa rumpali Mikko Neimo sai vahvistusta perkussioissa Janne Auviselta (Echosystem, Miss Saana & The Missionaries), Aarne Riikoselta (Auteur Jazz, Rhythm Funk Masters, Tuure Kilpeläinen & Kaihon Karavaani)ja Patrick Nwajeilta. Torvisektiota taas johtivat tenorisaksofonisti Taneli Bruun ja alttosaksofonia soittava Essi Pelkonen. Basisteina bändissä ovat soittaneet Ilppo Lukkarinen ja myöhemmin Matti Pekonen, kitaristeina puolestaan Timo Wright ja sittemmin Kalle Jokinen. Muita yhtyeen kantavia voimia sen elinkaaren aikana ovat olleet huilisti-taustalaulaja Sanni Verkasalo sekä kosketinsoittaja Mikko Ojanen.
Maria Gasolina julkaisi viisi albumia, joista debyytti Se jokin ilmestyi vuonna 2006 ja sai jatkoa toisella brasilialaissävytteisellä levyllä Mä olen sun (2008). Pari vuotta jälkimmäisen jälkeen ilmestyneellä albumilla Aina uusi aalto bändi lähti sovittamaan suomeksi myös kappaleita esimerkiksi Haitilta, Madagaskarista, Iranista ja nigerialaiselta afrobeat-legenda Femi Kutilta (“Beng Beng Beng”). Näiltä vuosilta valikoitua materiaalia voi kuulla vuonna 2011 tuplavinyylinä julkaistulla kokoelmalevyllä Koko kaupunki on jees. Yhtye toteutti vuonna 2014 pitkäaikaisen unelmansa tekemällä Music Finlandin tuella räppäri Palefacen kanssa kahden viikon pituisen kiertueen Brasiliassa kolmessa eri kaupungissa ja esiintyen siellä kahdeksasti paikalliselle yleisölle livenä.
Neljäs ja viimeinen studiolevy Pitkää siltaa ilmestyi vuonna 2017. Sillä bändi lähti musiikillisesti uudelleensovituksissaan entistä laajemmin maailmalle keskittyen etenkin Lähi-Itään ja Afrikkaan sekä tehden yhteistyötä useiden maahanmuuttajamuusikoiden kanssa. Erinomainen levy ei eronnut tasoltaan aiemmasta vaan yhtye päätti hienolla ja entistä eklektisemmällä tavalla – täysikään tultuaan – tarinansa paikallisen funky-skenen 2000-luvun ensimmäisten vuosikymmenten ytimessä. Maria Gasolina on myös osoittanut, mitä joidenkin periaatteellisesti pilkkaama cover-bändi voi parhaimmillaan ja luovimmillaan olla – avoin ikkuna ennestään vieraisiin musiikkikulttuureihin paikallisesti sovitetulla näkökulmalla.
Teksti: Joonas Kervinen / Funky Finland
