Karri “Paleface” Miettinen (myös Daddy Pales ja Kalkkilaivan Kapteeni) on poliittisen ja yhteiskunnallisen suomiräpin kärkihahmo, joka tunnetaan musiikkinsa ohella aktivismistaan ja kannanotoistaan. Hän aloitti rap-uransa 1990-luvun puolivälissä riimittelemällä englanniksi. Se oli myös kielenä kolmella Suomen virallisille listoillekin 2000-luvun alkupuolella yltäneellä ensimmäisellä levyllä. Artistinimi juontaa juurensa vaihto-oppilasvuosilta Yhdysvalloissa, jossa hänen afroamerikkalaiset ja latinalaisamerikkalaistaustaiset ystävänsä alkoivat kutsua miestä “kalpeanaamaksi”.
Ensimmäinen suomenkielinen albumi Helsinki–Shangri-La vuonna 2010 oli Palefacen läpimurtolevy, ja siitä lähtien kappaleet ovat pääasiallisesti olleet suomeksi. Sanoituksissa otettiin vahvasti kantaa useisiin ajankohtaisiin yhteiskunnallisiin ongelmiin ja ilmiöihin Suomessa, mikä on ollut lähtökohtana myöhemmilläkin levyillä. Helsinki–Shangri-La myi platinaa vuonna 2011, ja sitä pidetään yhtenä suomiräpin merkkiteoksista. Myös uudelleenmiksauksia levyn kappaleista sisältävä Palaneen käryä (2011) nousi Suomen viralliselle albumilistalle.
Vuonna 2012 julkaistu Maan tapa -levy esitteli Palefacen uuden yhtyeen Räjähtävän Nyrkin, ja menestys jatkui kaksi vuotta myöhemmän Luova tuho -albumin merkeissä. Näiden välissä vuonna 2013 ilmestyi kohtuullisen menestynyt, amerikkalaisräppäri Matren kanssa tehty ns. split-albumi Food for the Gods, jolla kuullaan myös Palefacen englanninkielistä riimittelyä. Viime vuosien kollaboraatioita ovat olleet marginaalisemmat pienjulkaisut: Laulavan Union rinnalla amerikansuomalaisia työväen protestilauluja uudelleensovittava Tie vapauteen (2019) ja kollaboraatiolevy Ruma (2021) jazz-rumpali Mikko Hassisen kokoonpanon Elektro GT:n kanssa.
“Kalkkilaivan kapteeni” on tehnyt paljon yhteistyötä sekä levyillä että etenkin esiintymisissään live-muusikoiden, kuten orkesteri Räjähtävän Nyrkin, kanssa. Erityisesti tämän ansiosta musiikki on ylittänyt suosiossaan genrerajoja, ja siinä voi kuulla vahvoja vaikutteita esimerkiksi funkista, rhythm’n’bluesista, jazzista ja folkista. Live-yhtyeessä ovat soittaneet muun muassa laulaja-kosketinsoittaja Tuomo Prättälä (Tuomo, The Q-Continuum), kitaristi Aki Haarala (The Q-Continuum, Lightboxer), kosketinsoittaja Emil Luukkonen (Lightboxer), rumpalit Jaska Lukkarinen (Ricky-Tick Big Band, Dalindèo) ja Mikko Pöyhönen (Lightboxer, Rhythm Funk Masters), basisti Heikki Laine (Elektro GT, Njet Njet 9, The Q-Continuum, Tomi Salesvuo Funk Attack) sekä Tuukka “DJ Leijonamieli” Rahkola.
Paleface on ollut soolouransa ohella yksi pääsolisteista kokoonpanoissa Ricky-Tick Big Band & Julkinen Sana, GG Caravan ja Conscious Youths, vieraillut esiintyjänä vuosien varrella useiden artistien kappaleilla ja konserteissa sekä tuottanut Amnesty Internationalin Suomen osaston juhlavuoden albumin Mitä vapaus on vuonna 2011. Tämän ohella aktiivista toimintaa on ollut radiojuontajana, deejiinä, suomiräpin tietokirjailijana ja monessa muussa roolissa.
Erityisesti levyn Helsinki–Shangri-La’n tiimoilta Palefacelle on myönnetty monia tunnustuksia, kuten vuonna 2010 kaksi EMMA-palkintoa ja valinta Vuoden miessolistiksi. Tuon vuoden Funky Awardseissa hänet palkittiin Vuoden levystä ja Vuoden biisistä sekä Vuoden artistina. Myös albumi Luova tuho valittiin Vuoden hiphop-levyksi Funky Amigosin palkintogaalassa 2014.
Palefacen kahdeksas soololevy Autofiktio näkee päivänvalon maaliskuussa 2023, ja sitä edelsivät positiivisen vastaanoton saaneet singlet ”Miehet ei itke” sekä ”Malmin ääni (feat. Gracias)”. Levyn on tuottanut kansainvälistäkin mainetta ja yhteistyötä mm. Burna Boyn, Megan Thee Stallionin ja G-Eazyn kanssa tehnyt MD$ (Santeri Kauppinen). Viimeisen yli kahdeksan vuoden aikana Palefacea on myös kuultu lukemattomilla singleillä ja musiikkivideoilla sekä keväällä 2019 ilmestyneellä EP-levyllä Isi käskee, jolla oli useita eri tuottajia.
Paleface on saanut merkittävän palkinnon Suomen Kulttuurirahastolta vuonna 2016 “nykyajan runonlaulusta ja sosiaalisesta tarkkanäköisyydestä” erityisesti suomenkielisellä soolourallaan ja Ricky-Tick Big Band & Julkinen Sana -kollektiivissa. Hänelle ja kirjailija Esa Salmiselle on myönnetty vuonna 2019 tiedonjulkistamisen valtionpalkinto teoksesta Kolmetoista kertaa kovempi – räppärin käsikirja (Like).
Teksti: Joonas Kervinen / Funky Finland
Pääkuva: Timo Happonen
Feature-kuva: Jere Elo
