Helsinkiläinen psykedeelistä rytmimusiikkia (tai “haikeaa merellistä groovea”, kuten he itse sitä kuvailevat) esittävä Plutonium 74 on yksi tärkeimmistä ja eklektisimmistä kotimaisen funky-skenen yhtyeistä, joka on toiminut jo 90-luvun lopulta lähtien. Aktiivisuus on ollut aina suhteellista, koska vaikka bändi ei ole virallisesti pitänyt missään vaiheessa taukoa, se on julkaissut ainoastaan kolme levyä uransa aikana. Kaikkia näitä pidetään kuitenkin alan piireissä klassikoina ja uuden materiaalin ilmestyminen yhtyeeltä on poikkeuksetta ollut merkkitapaus. Plutonium 74 yhdistelee musiikissaan monia eri genrejä aina diskosta folkiin, progressiiviseen rockiin, funkiin, popiin ja elektroniseen musiikkiin minkään yksittäisen tyylilajin selkeästi määrittelemättä soundia.
Yhtye lähti ensilevyllään Pasilasta Kallioon (2003) liikkeelle vain viisihenkisenä ryhmänä, jonka muodostivat yhtyettä johtava solisti Ylermi Rajamaa, rumpali ja elektronisten efektien äänivelho Ville Pystynen, kitaristi Otso Paasivirta, basisti-beatboxaaja Kare Nieminen ja trumpetisti Olli Rautiainen (Kuja Orchestra). Ensilevystä muodostui underground-hitti ja alan kulttialbumi. Sittemmin yhtye on laajentunut ja kokoonpanokin osittain muuttunut. Toisella levyllä Peittoalueen ulkopuolella (2008) basistin paikan otti myös mandoliinia, akustista kitaraa ja Hammond-urkuja soittava Joonatan Kotila ja uusina jäseninä mukaan olivat myös tulleet pasunisti Heikki Tuhkanen, sittemmin edesmennyt pasunisti-mandolinisti Ville Nissinen (Polkuharmonix, The Capital Beat) sekä perkussionisti Ilja Juutilainen (Posteljoona & Ystävät).
Uran edetessä Plutonium 74:n musiikki on muuttunut entistä runsaammaksi, vaikka monipuolisuus ja erilaiset vaikutteet ovat kuuluneetkin alusta alkaen. Kolmas levy julkaistiin pitkän odotuksen jälkeen vuonna 2020. Sillä kitaristin paikalle on vaihtunut Kaj Kääriäinen ja torvisektion muodostavat nykyään myös haitaria ja syntetisaattoria soittavan Olli Rautiaisen ohella Baabelin torvet eli pasunisti-huilisti Erno Haukkala (Jätkäjätkät, The Soul Investigators, Soul Captain Band, Bad Ass Brass Band) ja trumpetisti Eero Savela (The Soul Investigators, Soul Captain Band, Frankosun And The Family). Vakiojäseniä ovat lisäksi Stella Kullström (laulu, viulu) ja Eppu Helle (äänimies).
Vaikka Plutonium 74 on esiintynyt useimmilla tärkeimmilla festivaaleilla ja eri puolilla Suomea, erittäin vähäisen promootion vuoksi yhtyeen suosio on keskittynyt pääkaupunkiseudulle ja eteläiseen Suomeen. Monien mielestä menestymispotentiaalia olisi ollut vuosikymmenten ajan jo maan suosituimpien yhtyeiden joukossa ja alan piireissä sitä pidetään yleisesti eräänlaisena pitkän linjan kulttibändinä tänä päivänä. Yksi merkittävä Plutonium 74:n ominaispiirre on aina ollut suomalaisen mielenmaiseman, pop-musiikin ja folkin vahva psykedeelinen yhdistäminen monipuolisesti erilaisiin rytmimusiikin vaikutteisiin. Kappaleiden sanoitukset on tyypillisesti kirjoitettu lupsakkaan kansanomainen mutta runollinen pilke silmäkulmassa, ja aiheisiin otetaan kantaa ikään kuin rivien välistä.
Mikäli vanhat merkit pitävät yhä paikkansa, “Plutskujen” neljäs levy ilmestyy arviolta joskus vuosien 2025-2040 välillä. Bändi on nimittäin huvittavuuteen saakka tunnettu siitä, että uutta materiaalia on vuodesta toiseen ilmestymässä joko “ensi syksynä” tai “ensi keväänä”. Merkittävimpiä haasteita on vuosien varrella ollut bändin suuri koko sekä jäsenten aikataulujen ja eri projektien yhteensovittaminen. Turun Sanomien haastattelussa Ville Pystynen kommentoi vuonna 2019 seuraavasti kysymykseen yhtyeen kolmannesta levystä:
– Mistä sitä tietäisi, milloin levy on valmis. Olemme muusikoita, emme ennustajia. Tässä pitää yrittää sanoittaa, säveltää ja sovittaa elämäänsä ja kokemaansa uudeksi taiteeksi. Vaikea siinä on sanoa, milloin on valmista ja milloin ei.
Teksti: Joonas Kervinen / Funky Finland
Pääkuva: Pasi Nevalaita
Feature-kuva: Pentti Hokkanen
